_______________________________
Taivaalla välähtää jotain. Välähdys saa pienen, sinisilmäisen pojan hätkähtämään.
"England, mikä tuo oli? Taivaalla välähti jotain!" poika kertoo oitis hermostuneena vieressään istuvalle, häntä paljon vanhemmalle vihreäsilmäiselle, joka on kyllä itsekkin laittanut merkille saman asian.
"Tähdenlento, America", Englanti hymähtää, katsoen sitten pienempään vaaleahiuksiseen.
"Tähdenlento? Hei, minä näin minne suuntaan se putosi, mennään etsimään sitä!" Amerikan silmissä välähtää into, joka Englannin on kylläkin oitis pyyhittävä pois, vaikkei se oikeastaan mukavaa olisikaan.
"Ei tähteä voi saada kiinni, valitan. Emme löytäisi sitä."
"Miksemme muka?" Amerikka vaikuttaa epäuskoiselta - hänhän näki aivan selvästi, minne äskeinen tähti oli lentänyt, miksei tähteä muka voisi löytää?
Englanti huokaisee, vaihtaen asentoaan tammipuisella penkillä. Vihreät silmät kääntyvät taas katsomaan tummansinistä yötaivasta, jota koristivat monet, monet pienet valotäplät, tähdet.
"Kukaan ei tiedä minne tähdet menevät - ne päättävät ihan itse suuntansa."
Amerikka, joka ei näytä omasta mielestään kyselleen tarpeeksi, kääntyy sen sijaan katsomaan Englantia. Tähdistä valtio ei vielä tiedä paljoakaan.
"Mistä tähdenlennot syntyy? Kyllähän nuo muut pysyvät aivan paikoillaan", pienokainen esittää haastavan kysymyksensä, vilkaisten samalla jälleen taivaalle, jossa tähdet todentotta muut pysyivät kauniisti ruodussa, hievahtamattakaan. Englanti jää hetkeksi miettimään vastaustaan, hän ei ollut yleensä pohtinut noita asioita.
"Olen joskus kuullut, että ihmisistä tulee tähtiä kun heidän aikansa on päättynyt. Kun ihminen pääsee tiensä päähän, hänestä tulee uusi tähdenlento, ja tämä pääsee valitsemaan paikkansa yötaivaalla. Lentäessään vielä paikoilleen, tähti voi toteuttaa toiveen."
"Toteuttaa toiveen?" Amerikka tarrautuu oitis omasta mielestään kiinnostavimpaan asiaan Englannin tarinassa, mikä oli kyllä aivan oletettavaa.
"Niin", Englanti kuittaa, "kun näkee tähdenlennon, saa toivoa jotain. Valitettavasti nyt on kyllä melko myöhäistä toivoa siltä äskeiseltä tähdenlennolta mitään."
Amerikka mutristaa huuliaan, katsoen sitten tiukasti taivasta. Valtio on päättänyt näköjään nähdä uuden tähdenlennon, vaikka mikä olisi, hänhän haluaa toivoa jotain.
"England, mitä sinä toivoisit tähdeltä, kun näkisit tähdenlennon?" pieni kysyy, katsoen sivusilmällä Englantiin, uskaltamatta kuitenkaan kääntää katsettaan taivaasta.
"En oikeastaan tiedä", Englannin äänensävy muuttuu mietteliääksi. Hän ei tosiaankaan ollut ajatellut mitä toivoisi, jos vielä toisen tähdenlennon näkisi. Äskeinen lento oli mennyt lähinnä Amerikalle selittämiseen.
"Minä ainakin aion toivoa, että voisin vielä asua kanssasi kaaauan", Amerikka sanoo hiljaa, ja Englannin sydän muuttuu sulaksi vahaksi.
---
Niin vuodet kuluvat, mutta ilma onkin nyt aivan samanlainen kuin tuona iltana - muutoksen voi kuitenkin nähdä helposti.
"England! Minä näin tuolla ulkona ufon, ihan varmana näin!"
Innostunut ääni kiirii nopeasti tympääntyneen britin korviin. Jokin saa hänet kuitenkin nousemaan ylös penkiltä, kävellen jo hänestä helposti ohi kasvaneen Amerikan luo.
"Pienenäkin sinä olit viisaampi, America", brittiläis-aksenttinen huokaisee, katsoen itsekin sitten taivaalle.
"Se oli tähdenlento, enkös minä tämän joskus kauan sitten selittänytkin?"
Amerikka katsoo hetken aikaa Englantia kummissaan, ja sitten valtion kasvoille leviää ymmärrys.
"Kai se sitten oli tähti, se vain näytti ufolta. Mutta usko pois, minä silti esitin sille toiveen!"
"Esitit ufolle toiveen?" Englannin ääni on epäuskoinen. Miksi Amerikka - vaikka tätä ei kyllä älyllisillä lahjoilla oltu siunattukaan - esittäisi ufolle toiveen?
Kun Amerikka ei vastaa mitään, Englanti päättää itse jatkaa.
"Mitä toivoit?"
"Toivoin..." Amerikka mutisee, yrittäen olla katsomatta Englantiin, "toivoin... Toivoin että asuisin vielä kanssasi. Kun, onhan se nyt aika yksinäistä asua itsekseen isossa talossa."
Vaikka Englanti ei koskaan haluaisi myöntää sitä, hän huomaa taas pienen syyllisyyden pistoksen sisällään. Ei, ei tässä näin pitänyt käydä, ei hänen pitänyt potea syyllisyyttä - Amerikka on aikuinen, kyllähän tämä nyt saa asua omillaan!
"... Kiitos, America", vihreäsilmäinen mutisee hiljaisella äänellä, ja pahin asia, mitä hän edes on pelännyt, alkaa tehdä tuloaan - silmäkulmaa kirveltää ja kurkkuun nousee pala.
"... England, itketkö sinä?"
Amerikan ääni on varovainen, tämä varoo sanomasta mitään väärää. Englanti kääntää katseensa poispäin toisesta, pyyhkien samalla mahdollisimman huomaamattomasti pienen kristallinkirkkaan pisaran pois poskeltaan. Yhtäkkiä hän kuitenkin tuntee käden olkapäällään.
"England..."
Tällä kertaa Amerikka saakin yllättyä kovasti, kun Englanti yhtäkkiä kääntyy ja rutistaa toista kovaa, kuin ei olisi aikomustakaan päästää irti.
"Idiootti", Englanti mutisee, katsomatta edes Amerikkaan. Amerikkalaisen kasvoille ilmestyy hymyntapainen tämän vastatessa halaukseen, mutta ei sano mitään.
Ehkä tähti vielä jonain päivänä voikin toteuttaa tuon toiveen.
______________________________
Siinä teille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti